Historia

Suomen tieteellinen kirjastoseura perustettiin vuonna 1929 tieteellisissä kirjastoissa työskentelevien henkilöiden aatteellisen ja ammatillisen sitoutumisen vahvistamiseksi ja kirjastojen väliseksi yhdyssiteeksi. Yksi sen keskeisiä toimintamuotoja on ollut alusta asti kirjastoalan kansainvälisten yhteyksien luominen. Seuraan kuuluminen edellytti aina 1990-luvulle asti kirjastoalan ylempää koulutusta ja akateemisia opintoja, joten se on ollut leimallisesti kirjastonhoitajien ja amanuenssien yhdistys. Kirjastosihteerit ovat tulleet mukaan seuran toimintaan alan koulutuksen kehittymisen myötä.

Seuran arvostus kirjastokentällä on näkynyt mm. siinä että monet suurten tieteellisten kirjastojen johtajat ovat toimineet sen puheenjohtajina, ja seuran järjestämiä koulutustilaisuuksia pidetään alan tärkeänä ammatillisen täydennyskoulutuksen tarjoajana.

Seura julkaisee Signum-lehteä. Aluksi se oli tiedotus- ja jäsenlehti, mutta vuosien varrella siitä on tullut vankka ammattilehti, jolla on siteet myös alan tieteelliseen tutkimukseen. Signumia julkaistiin yhdessä 1970-luvulla Tietopalveluseuran, nykyisin Tietojohtaminen ry:n kanssa. 1980-luvulta lähtien se on ollut seuran oma lehti.

Kansainvälinen yhteistyö on alusta asti ollut seuran näkyvä toimintamuoto. Seura on ollut yksi IFLAn sekä EBLIDAn perustajaseuroista, ja jäsenet ovat alusta asti osallistuneet innokkaasti näiden ja muiden kansainvälisten yhdistysten toimintaan. Pohjoismaisen yhteistyöfoorumin tarjosi Nordiska vetenskapliga biblioteksföreningars förbund eli NVBF:n. NVBFn muututtua vuonna 2006 verkostoksi, pohjoismainen yhteistyö on ollut paljolti yksittäisten työryhmien keskinäistä toimintaa.

Yhteistyössä Suomen kirjastoseuran kanssa seura on hoitanut Karl-Erik Henrikssonin muistorahastoa, josta jaetaan stipendejä kirjastoalan matkoihin ja tutkimuksiin. Yhteistyö toisten kirjastoseurojen kanssa vahvistui 2000-luvulla, jolloin perustettiin Suomen kirjastoseurojen neuvottelukunta ja alan aatteellisten seurojen ja ammattiyhdistysten ns. Minerva-yhteistyö.

Teksti: Tuula Ruhanen